Lalli 2009

Kirjoituksen otsikko voisi olla intiaaninimeni tämän syksyn tuntemusteni perusteella. Toisaalta keväällä nimeni olisi voinut olla vaikkapa: kyntää peltoja kettujen kanssa. Tämä kait vaati hieman selittämistä. Kaikki tiedämme, että vuodet eivät ole veljeksiä, etenkään luonnon kannalta katsottuna. Viimeisten vuosien aikana metsä- ja peltomyyrien kannat ovat olleet suuria täällä Pohjois-Satakunnassa ja se on alkanut näkyä myyriä ravintoketjussaan hyödyntävien eläinlajien lisääntymisessä. Etenkin hiiri- ja kanahaukkojen ilmaantuminen peltoaukeillemme on ollut silmiinpistävää. Jo keväällä ihmettelin kettujen päivystämistä pellon laidalla ja nyt syksyllä tutustuin useampaan myyriä jahtaavaan yksilöön puintien lomassa.

Parin viime vuoden aikana täällä pohjoisessa Satakunnassa on ollut hyvät lintukannat ja koirien kouluttaminen on onnistunut oman seutukunnan linnuilla. Pelkäänpä pahoin, että tästä joutunee jälleen lähtemään kaukaisille lintumaille, jos kettukantamme pääsee riistäytymään ylisuureksi. Toisaalta lintureissut Kainuun korpiin ei ole hullumpi matkailutuote; kotimaanmatkailua parhaimmillaan luonnon helmassa hyvässä seurassa. Toivoisin, ilman suurempaa oman edun tavoittelua, että ensi talvena kettumiehet kunnostautuisivat jahdeissaan ja Satakuntaan saataisiin koulutettua myös erinomaisia kettukoiria.

Niin miksi olin keräämässä olkia haukkojen kanssa? Se liittyy taasen tämän syksyn poikkeavaan tilanteeseen vilja- ja olkimarkkinoilla. Luonnonmukaisesti tuotettujen rukiin olkien hinta on ollut selkeästi parempi kuin tavanomaisesti tuotetun kauran jyvien hinta samassa vertailukosteudessa. Ovat jyvät sitten menneet polttoon tai rehuksi. Olkien käyttökohteena on ollut herkkusienten kasvualustojen rakentaminen. On tässä ollut ymmärtämistä monelle vanhemmalle viljelijäkollegalle; eniten maksetaan oljesta, sitten viljasta polttoon ja heikoimman hinnan on saanut rehuviljana teollisuudelta.

Välillä tuntuu siltä, että maataloustuotteiden hinnat muodostuvat samankaltaisilla mekanismeilla kuin eläinpopulaatioiden kannanvaihtelut. Markkinoilta löytynee niitä kettuja, haukkoja ja miksei pöllöjäkin, joidenka keskinäisistä suhteista määräytyvät markkinahinnat ja niiden kehittyminen tulevaisuudessa. Tietenkin luonnonolosuhteilla on oma merkityksensä. Tänä syksynä on vain tuntunut siltä, että kaikkien yhteen ääneen vaatimat elintarvikkeiden verottomien hintojen laskemiset on otettu vain yhden toimijan katteista - viljelijän toimeentulosta. Tämä näkyy myös ulkomaalaisten tuotteiden hiipimisenä suomalaisten markettien hyllyille, joilla on saatu hintojenalennus ilman keskusliikkeiden katteiden laskua - aikaansaatu alennus on maksatettu keskieurooppalaisen luonnon kustannuksella ja suomalaisilla työpaikoilla.