Teho 2008

Olen siinä mielessä tyypillinen metsänhoitaja-metsänomistaja, että olen tehnyt viimeisen hankintahakkuuni Pohjois-Satakunnassa vuosituhannen vaihteessa olosuhteiden pakosta ojalinjojen omatoimisen raivauksen yhteydessä. Linjoilta kertyi hankintakauppaan ainoastaan mäntykuitua, mitä nyt hieman kuitupuumittaista koivua saunapuiden jatkeeksi. Hankintakuidusta silloin saatu hinta ei kannustanut hakkuille, vaan lähinnä mielikuva soistuneen kankaanreunan ojituksen jälkeisestä lisäkasvusta.

Tukkileimikon viimeisin hankintakauppa ajoittuu 90-luvulle Metsäliiton ABC-laatuhinnoittelun alkumetreille, josta laadin myös opinnäytetyöni. Sen jälkeen päätehakkuuikäiset leimikot on myyty pystykaupoin ja omatoiminen apteeraus mittasaksivarustuksella on jäänyt lähinnä muistoksi menneistä työmenetelmistä. Pari vuotta sitten testasimme paikallisen metsänhoitoyhdistyksen yhteishankkeessa energiapuuharvennuksia Kemera-tuilla, josta jäi hyvät kokemukset, jopa taloudellisessakin mielessä. Toisaalta hieman epäilytti kuitupuun lähettäminen lämpölaitokselle, mutta euro oli tässäkin se paras konsultti vakuuttamaan toiminnan järkevyyden metsänomistajan kannalta.

Nyt kuluu takametsistä jälleen isäntälinjan puunkorjuun vieno sahojen sointi ja se tuntuu olevan tarttuvaa sorttia. Joulukinkun sulattelu ja hankintahakkuiden valmistelu aloitettiin varovaisesti raivaussahalla vuoden vaihteen tynkäviikoilla. Valoisa aikakin oli armollinen lyhyydellään alkuinnostusta rajoittamaan. Selkeästi huomasin mielessäni avaavani tulevia ajo- ja ojituslinjoja raivauksen yhteydessä ja miettivän jopa yksittäisten puiden valintaa varsinaiselle ensi syksyn ensiharvennukselle. Tässä tulee taas jälleen kerran todistetuksi se, että hankintahakkuut kannustavat myös muihin metsänhoitotöihin. Hyvä metsä, parempi mieli.

On kuitenkin myönnettävä, että merkittävin motivaation lähde hakkuiden suunnittelulle on kuitupuun viimeaikaisessa hintakehityksessä. Mänty- ja koivukuidun hankintahinnat ovat vahvistuneet kahdessa vuodessa 10 euroa ja hankintalisäkin on noussut viitisen euroa. Tämä yhdistettynä 125 kuution verovapaaseen hankintatyötuloon antaakin ensiharvennusleimikolle varsin hyvän taloudellisen kannustimen. Seuraava kannustin onkin isännän ja metsälön yhtenevissä ”kuntoisuustekijöissä” eli hankintahakkuiden avulla yritetään saada metsät ja isäntä jälleen kuntoon ja elopaino alle 90-kilon. Helppoa kuin hankintakuidun teko!

Myös puunostajien suunasta kuuluu myönteisiä uutisia. Kaikki suuret toimijat ovat kaivaneet esille hankintahintataulukot ja hinnat ovat olleet selvässä nousussa viimeiset kolme vuotta, kiihtyen vuoden 2007 loppupuolella. Otsikot ”Hankintapuulla kova kysyntä – mäntykuidun hinta noussut vuodessa 39 prosenttia” ovat tulleet sidosryhmälehtiin ja nettisivuille. Nyt selkeästi myönnetään, että hankintahakkuissa nähdään mahdollisuus yrittää korvata yhä alati kallistuvaa tuontipuuta. Isäntälinjan korjuuteknologialla pääsee pieniinkin talvileimikoihin, jonne teollisuuden käyttämillä korjuuketjuilla ei kannata yrittää.

Metsäteollisuuden puunhuolto onkin suurien muutosten edessä. Viimeaikaiset päätökset tehtaiden sulkemisista ovat olleet ensioireita tulevista sopeuttamistarpeista. Energiapuun kova kysyntä tulee varmistamaan kuitupuulle tietyn minimihinnan, jotta puuvirrat eivät kääntyisi liiaksi voimalaitoksille. Etelä-Suomen talvet ovat keskieurooppalaistumassa ja roudan tuloa saadaan odottaa pitkään. Pula metsäkoneurakoitsijoista ja ennen kaikkea osaavista kuskeista tulee myös vaikeuttamaan tulevaisuuden puunhankintaa. Kokonaisuudessaan tilanne on huolestuttava, mutta toisaalta mahdollisuuksia antava ja siksi odotankin teollisuuden, valtiovallan sekä neuvontajärjestöjen aktivoitumista teollisuuden puunhuoltoa turvaamaan kansallisilla ratkaisuilla. Metsissämme on odottamassa kaikkien aikojen kuitupuusuma, joka lähtee liikkeelle, kunhan sen purkautumiselle luodaan riittävät kannustimet. Hankintahakkaajien reservi odottaa lähtökäskyä – ensiharvennuksille.