Lalli 2007

Sähköinen kesäkuu alkoi Greenpeacen ympäristöaktivistien laskeutumisella Olkiluodon nosturitornista alas viiden päivän keskeytymättömän maisemien katselun jälkeen. Tuskin keskustelu järjestön tempauksesta sekä Olkiluodon laatuongelmista oli vielä rauhoittunut, kun joukko suomalaisia teollisuusyrityksiä tulivat esille Fennovoima Oy:n nimissä Outokummun toimitusjohtaja Juha Rantasen johdolla. Nyt viestinä oli, että Suomeen pitää rakentaa seuraava ydinvoimala heidän vetämänä ja hankkeen taustalta ei löydy Teollisuuden Voimaa eikä Fortumia - ainakaan toistaiseksi. Toisaalta, jos muistellaan Outokummun yrityksiä neuvotella tuloksetta suurempaa osuutta nykyisistä ydinvoimaloista, on helppoa uskoa, että nyt on aidosti kilpaileva ryhmittymä liikkeellä.

Vastaavasti toukokuu päättyi Altia Oyj:n pääjohtajan Leena Saarisen eroilmoitukseen, laajasti odotetun, Ilmajoen bioetanolihankkeen kariutumisen johdosta tai näin on ainakin annettu kovasti julkisuudessa ymmärtää. Toisaalta pesuvesien mukana meni varatoimitusjohtaja Teuvo Pollari, josta piti tulla myös suunnitellun bioetanolilaitoksen vetäjä. Hänen vastuullaan olivat tehtaan kustannuslaskelmat, jotka karkasivat vuodessa rahoittajien ulottumattomiin. Lisäksi omat johtopäätöksensä teki myös yhtiön hallituksen jäsen Satu Heikintalo, joka ilmoitti suoraan eronsa syyksi hyvien hallintotapojen toteutumattomuuden.

Yksi menneiden maalisvaalien kärkiteemoista oli keskustelu Suomen energiavaihtoehdoista tulevaisuudessa. Perusvoiman tuotannon puolella löytyi kolmen suurimman puolueen sisältä ydinvoimamyönteisyys, joka oli suurinta Kokoomuksessa. Keskusta ajoi johdonmukaisesti yhdistelmäkokonaisuutta, jossa viedään menneen "risupaketin" hengessä niin biovoimaa että ydinvoimaa rinta rinnan. Suhteellisesti suurempi yksimielisyys puolueiden välillä oli oman kansallisen bioetanolin tuotannon aloittamisesta. Keskusteluissa korostettiin maaseudun työllisyyttä, ympäristökysymyksiä ja esimerkillisiä kytkentöjä teollisuusekologista toimintamalleista. Miksi tilanne on nyt muuttunut kahdessa kuukaudessa niin paljon, että on ilmaantunut jo kolme mahdollista ryhmittymää rakentaa uutta ydinvoimaa Suomeen ja kaikki suuret etanolihankkeet on ajettu nopeasti umpikujaan?

Voimme vielä muistella taannoista keskustelua United Powerin 1000 megawatin merikaapelihankkeesta Venäjältä, jossa valtiovalta johdonmukaisesti esti vapaan sähkökilpailun ulottumisen Suomen markkinoille. Silloin löydettiin kieltoperusteiksi mm. kantaverkkomme riittämättömyys idästä tulevan sähkön toimittamiseen kansalliseen jakeluun. Nyt verkkomme on sitten kait vahvistunut kestämään nämä tuntuvasti suuremmat ja kilpailevat ydinvoimahankkeet. Silloinkin tuontisähköä olivat odottamassa johtavat sähköä kuluttavat teollisuusyritykset Outokumpu mukaan lukien. Toisaalta nyt voimme kyllä olla jälkiviisaita sen suhteen, minkä verran me voimme luottaa siihen, että sähköä on saatavissa sopimusten mukaisesti myös suurimpina "rekkajono"-päivinä.

Nykyisellä Vanhasen hallituksella on nyt kova näytön paikka lupausten lunastamisesta. Hallituksesta löytyy selkeä yksimieleisyys bioenergiatuotannon edistämisestä, mutta ydinvoiman lisärakentamisen suhteen Ruotsalainen kansanpuolue ja Vihreät ovat edelleen hyvin varauksellisia. Pettymys on juuri nyt hyvin suuri niin Satakunnassa ja Pohjanmaalla suurten etanolilaitoshankkeiden kaaduttua ja nyt odotetaan jopa kovempaa otetta valtiovallalta, että esitetyt hankkeet saadaan uudelleen liikkeelle, mutta oliko siinä myös osasyy näiden hankkeiden kaatumiseen. Isäntä on nyt puhunut ja emäntä lähti, kuten Ilkka kirjoitti taannoisessa pääkirjoituksessaan aiheesta. Katsommeko seuraavaksi soille ja metsiin?