Lalli 2005

Jo EU-jäsenyysneuvottelujen aikana oli nähtävissä uuden ajan alku maaseudulla tapahtuvassa yritystoiminnassa. Toisaalta se neuvotteluiden aikainen EU-näkemys, joka määritteli tulevaisuuden toimintaympäristön esimerkiksi maatalouteen, ei vaikuttanut riittävästi senaikaiseen toteutettuun maaseutu- ja maatalouspolitiikkaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että maaseudulla investoitiin yhteiskunnan tuella perinteisiin ja pienimpiin perheviljelmäyksiköihin, vaikkakin politiikan suunnittelutasolla tiedostettiin niiden kannattavuuskehitys tulevaisuudessa kestämättömäksi.

Tarkasteltaessa vastaavaa kymmenen vuoden ajanjaksoa nyt taaksepäin on havaittavissa, että EU-jäsenyytemme myötä maataloutemme joutui kokemaan varsin kovatahtisen rakennemuutoksen. Tilojen lukumäärät ovat vähentyneet ja vastaavasti tilakoot kasvaneet. Keskimääräinen peltopinta-ala vuonna 1995 oli 21,7 hehtaaria ja sen on nyt kasvanut lähes 10 hehtaarilla. Pääsääntöisesti tämä kasvu selittyy vuokraviljelyn lisääntymisellä, mikä onkin viljelijän pääomahuollon kannalta mielekkäämpää kuin ostaminen tai viime syksyyn huipentunut peltojen raivaaminen. EU-jäsenyytemme myötä on suurten tilojen lukumäärä kasvanut enemmän kuin koskaan. Yli 100 peltohehtaarin tilojen lukumäärä on kasvanut viisinkertaiseksi, yli 50 lehmän navetoiden lukumäärä on lähes kymmenkertaistunut ja puhumattakaan yli 800 emakon tuotantoyksiköistä. 

Työajan käytön suunnittelu ja jaksaminen 

Edellä kuvattu voimakas rakennemuutos on luonut maaseudun yrittäjyydelle ja erityisesti maatalousyrittämiselle uusia haasteita.  Yritysten työmäärä vaihtelee suuresti riippuen toimialasta ja koosta. Yhteistä kuitenkin on ollut toimintojen tehostuminen kaikilla toimialoilla sekä maatalouden tuotantosuunnissa. Käytetty työaika tuotettua yksikköä kohden on laskenut, mutta kuitenkin maaseutuyrittämisen kokonaistyömäärät ja -ajat ovat kasvaneet. Tämä on johtanut siihen, että on entistä tärkeämpää suunnitella yritystasolla mitä kannattaa itse tehdä ja mitä teetättää alihankintana. Tämä tarkoittaa paikallisen koneyrittäjän työllistämistä tiettyihin työhuippuihin, jotta itse viljelijälle jäänee aikaa tehdä kannattavuuden kannalta oikeita asioita oikeaan aikaan. 

On hyvä korostaa suunnittelun merkitystä investointien ja oman ajan käytön osalta ja se antaa myös hyvän perustan yrittäjän omalle jaksamiselle työssään. Maatalouden suhteellinen kannattavuus on kuitenkin laskenut EU:n aikana. Viljelijäväestön keskituntiansio on vakiintunut noin neljään euroon tunnilta, joka oli jäsenyytemme alkuaikoina yli puolet esim. teollisuustyöntekijän ansiosta ja se on nyt selkeästi vähemmän. Tämä on ilmeisesti se suurin selittävä tekijä siitä miksi juuri maatalousyrittäjillä on eniten vakavaa työuupumusta eli pienempää tuntipalkkaa yritetään korvata lisätyllä työajalla. 

Maaseudun kehittämiseen liittyvä politiikkariski 

Maaseudun elävöittämisen näkökulmasta maatalousvaltaisten kuntien yritysten toimintaedellytyksien kehittyminen on seurausta harjoitetusta maaseutu- että maatalouspolitiikasta. Varsinkin maatalouspolitiikassa paikallisten ja alueellisten tavoitteiden ja niihin suhteutettujen keinojen vaikuttavuutta on vaikeuttanut EU:n yhtenäinen maatalouspolitiikka, mikä koetaan tänä päivänä kehittyvien tilojen suurimpana riskinä. Maatalouspolitiikkaan liittyvät riskit korostuvat juuri Suomessa, sillä maataloutemme on aivan liian tukiriippuvaista. EU:n maatalouspolitiikan reformit ja osittaiset uudistamiset tuntuvat vaan lisääntyvän ja niitä vastaan on lähes mahdotonta suojautua. 

Entä mistä huomisen maaseututulo 

Huomisen maaseututulo muodostuu monipuolisesta maaseutuyrittämisestä, missä huomioidaan maan valtaväestön tarpeet, kulutustottumukset ja se mielikuva kuinka he maaseudun ja maatalouden kokevat. Näistä lähtökohdista pystytään luomaan niin politiikka- että sääriskejä kestävä monitoimiyrittäjyyteen perustuva vaihtoehtoinen tulonmuodostus.  Perusmaataloustuotannon rinnalle tarvitaan palveluntuottajia niin ”kumppanuusurakoinnin” muodossa sekä monipuolisten elämysten tuottamisessa kaupunkilaistuneille kuluttajille. 

Kuluttajien haluamat uudet tuotteet voivat olla esimerkiksi ympäristönhoitoon perustuvia tai vaikkapa ympäristödesigniin liittyviä kulttuurimaisemapalveluja. Näiden tuotteiden suunnittelussa pitää hetkeksi irtaantua sieltä tilalta ja katsoa sitä kaupunkilaisen silmin ja ajatuksin. Täten saattaa tulla huomanneeksi, että maaseudun arki saattaa sinällään olla jo elämys ja kokemus ulkopuoliselle, mikä voidaan jo kannattavasti tuotteistaa. Tärkeintä on tiedostaa se, että mistä ollaan valmiita maksamaan verojen muodossa eli maataloustukiperusteiset tuotteet sekä ne joista ollaan valmiita maksamaan suoraan palvelun tuottajalle. 

Täällä Pohjois-Satakunnassa olemme terveesti yrittäneet kyseenalaistaa perinteisiä toimintamalleja ja etsiä uusia innovatiivisia ratkaisuja maaseutuyrittämiseen. Olemme Satakunnan luomuaitta niin peltoviljelyn että kasvihuonetuotannon osalta ja olemme panostaneet jo vuosia valoviljelyosaamiseen kasvihuonetuotannossa. Yrityksemme ovat panostaneet maaseutumatkailuun ja siihen liittyvien älykkäiden oheistuotteiden tuottamiseen. Uusiutuva peltoenergiatuotanto paikallisilla lähiravinteilla on löytänyt täältä kokeiluhaluisia maaseutuyrittäjiä. Tärkeintä on muistaa kaikessa se, että totuuksien kyseenalaistaminen voi antaa myös mahdollisuuden oivaltaa jotain uutta, jolloin sen soveltaminen saattaa antaa leveämmän ja pidemmän yrittäjätulon – myös maaseudulla.