Lalli 2005

Kierrätysravintein toteutettavaa peltoenergiatuotantoa voidaan tarkastella myös teollisuusekologian kannalta. Teollisuusekologiaa voidaan pitää niin strategisen että operatiivisen ympäristöjohtamisen uutena työkaluna, jossa luonnonprosessien mukaiset energia- ja materiaalivirrat pyritään siirtämään ja mallittamaan osaksi teollista tuotantoa.

Teollisuusekologian tai teollisen ekologian teoriat perustuvat pohjimmiltaan luonnollisten ekosysteemien toiminnan ymmärtämiseen. Suljetuissa ekosysteemeissä materiaalit ja energia kiertävät biologisesti periaatteella, että toisten lajien jätteet ovat sinänsä arvokkaita välituotteita niiden toimiessa erilaisten organismien ruokana tai toisten lajien rakennusaineina.

Täten luonnossa jäte on arvokasta raaka-ainetta. Kasvit ja eläimet hyödyntävät keskinäisellä, jopa symbioottisella, yhteistyöllä toistensa materiaali- ja energiavirtoja. Ainut ulkoinen energiapanos on ääretön aurinkoenergia. Samalla periaatteella teollisuudesta ja yhdyskunnista syntyvät jätteet tai sivutuotteet tulisi pyrkiä hyödyntämään paikallisin ketjutuksin joko käyttämällä ne suoraan tuotantopanoksina tai kierrättämällä edes niiden ravinteet ja energiapotentiaalit riskiarvioiduissa käyttökohteissa.

Esteenä ennakkoluulot ja asenteet

Suurimpana jätteiden hyötykäytön esteenä voidaan pitää ennakkoluuloja erilaisia jätelajikkeita kohtaan. Ne tulkitaan aivan liian yleisesti negatiivisen arvon omaaviksi pakollisiksi ympäristöhaitoiksi, joista on vain päästävä minimikustannuksin eroon. Toisaalta ympäristölähtöisen verotuksen ja tuotteiden elinkaariajattelun kehittyessä on jätteitä alettu tarkastella uudesta perspektiivistä. Yrityksissä on oivallettu mahdolliset imagolliset, taloudelliset sekä ympäristölliset vaikutukset jätteiden hyötykäytölle sekä materiaalien suljetuille kierroille. Osaltaan voimme miettiä koko jäte-termin käytön mielekkyyttä niissä tapauksissa, kun tämä sivutuote (siis entinen jäte) ketjutetaan osaksi uutta tuotetta tai tuotantokokonaisuutta hallitulla ympäristöriskillä. 

Puhdistamolietteet – jätettä vai tuotantopanoksia

Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti maan humusvaroja voidaan täydentää orgaanisilla maanparannusaineilla kuten biojätteillä ja erilaisilla lietteillä, jolloin esimerkiksi yhdyskuntien ja teollisuuden elintarvikeperäiset sivutuotteet voitaisiin kierrättää ravinteina ja energiana takaisin alkutuotantoon. Suomessa tuotetuista kotitalouksien biojätteistä ja puhdistamolietteistä käytetään vain osa viherrakentamisessa ja maisemoinnissa ja suurin osa viedään edelleen kaatopaikoille. Käyttö maanparannusaineina tai lannoitteina alkutuotannon yhteydessä on toistaiseksi vähäistä. 

Yhdyskuntien puhdistamolietteiden loppusijoitus onkin vaikeutunut huomattavasti ja suuressa osassa jätevedenpuhdistamoja ollaan siirtymässä lietteen aumakäsittelystä helpommin valvottavaan laitosmaiseen käsittelyyn. Edellä kuvattuun hyötykäyttövisioon liittyvien riskitekijöiden minimoimiseksi Prizztech Oy:n Kankaanpään toimipiste on selvittänyt KESSELI-hankkeessa tuottamattomien peltojen sekä tuotannosta poistumassa olevien turvetuotantoalueiden turvallista hyödyntämistä peltoenergiantuotannossa energiakasvitukituotantoehdoin.