Lalli 2005

Alttian Koskenkorvan etanolitehdashanke on sinänsä suuri ja kaunis sekä vielä tuotannollisestikin tehokas, jolloin kaikki näyttää päällepäin erittäin hyvältä. Kuitenkin Suomessa pitäisi pikku hiljaa unohtaa ylikorostunut tuotantokeskeinen ajattelumalli, joka on ainoastaan puolet tarkastelukokonaisuudesta. Nyt pitää seuraavaksi pystyä arvottamaan se, että mitä maksaa esimerkiksi joka neljännen ohranjyvän kuljettaminen Ilmajoelle.

Tulevaisuudessa Koskenkorvan investointien seurauksena lihantuotanto tulee keskittymään, entistäkin voimakkaammin, Atrian Nurmon tehtaiden ympärille. Rehun hinta Pohjanmaalla saattaa painua todella edulliseksi, jos se voidaan hyödyntää lähellä kuivaamatta. Tästä puolestaan seuraa se, että Pohjanmaan hukkuu pask.... siis ylijäämäravinteisiin, jotka pitää vastaavasti kuljettaa takaisin sinne jyvien syntypaikoille satojen kilometrien päähän. Näin ravinteet voidaan kierrättää kiristyneiden ympäristötuen ehtojen mukaisesti.

Kehittämistyötä luonnon ehdoilla

Tällä kritiikillä ajan takaa sitä, että kuka arvioi nämä suorat tai välilliset ympäristöhaitat keskitetyissä ratkaisuissa. Ilmajoella tuotettu etanoli saadaan näyttämään varsin edulliselta ympäristön kustannuksella, mutta onko se sitten maatalous- ja ympäristöpoliittisesti oikein. Hajautetut mallit, jopa etanolin tuotannossa, antavat paljon enemmän ympäristölleen mitä äkkiseltään osataan laskea perinteisillä yrityskohtaisilla laskentamalleilla. Hajautetuissa malleissa voimme hyödyntää tehokkaammin sivutuotteet järkevällä tavalla, kuten hiilidioksidin vaikkapa lannoituksessa. Sivutuotemäski voidaan toimittaa lähialueen tiloille rehuksi ja edelleen syntyvät eläinlannat voidaan hyödyntää paikallisesti peltojen lannoituksessa. 

Täydellistä kierrätystä olisi, jos välissä olisi vielä biokaasulaitosten verkosto erottamassa energian ravinteista. Lopuksi valmistettu etanoli voidaan hyödyntää omassa maakunnassa. Kaikki tämä pitäisi mitoittaa ympäristön ehdoilla, jolloin löytyy oikea kokoluokka kullekin tarkisteltavalle laitokselle. Näissä ajatuksissa oli myös Kesseli-hankkeen lähtökohdat, joissa korostettiin erilaisten ylijäämäravinteiden kierrätystä riskiarvioiduissa käyttökohteissa. Kuitenkin siitä hankkeesta jäi suurelle yleisölle mieleen lähinnä "ympäristökauran" polttaminen, vaikka hanke lähtikin liikkeelle juuri ravinteiden kierrättämisestä. 

Meidän pitäisi pikkuhiljaa oppia elämään tasapainossa ympäristön ja itsemme kanssa, sillä puhdasta luontoa ei voida tuoda, edes suurella rahallakaan. Olemme eläneet energian suhteen viimeiset vuosikymmenet reilusti yli varojemme ja tahti sen kun tuntuu kiihtyvän. Olemmeko hyppäämässä ojasta allikkoon, jos lähdemme valitsemaan Suomenkin linjaksi ympäristön kantokykyyn nähden liian suuret yksiköt näennäisen uusiutuvan energiantuotannon saralla. Sellaisia ovat ne hankkeet, joissa käytämme yhden uusiutuvan energiayksikön tuottamiseksi vähintään yhden fossiilisen energiayksikön. Kuka uskaltaisi vihdoinkin puolustaa ympäristöämme tarpeettomalta riistolta?