Maaseudun Tulevaisuus 2008

Uhka tuontipuukanavien ehtymisestä pakotti hallituksen nopeisiin toimiin puupulan estämiseksi. Metsäteollisuuden ja metsäsektorin toimintaedellytystyöryhmä (Ahon työryhmä) toi esille helmikuisessa väliraportissaan, että tuontipuun loppuminen ilman korvaavia toimia merkitsisi 20 prosentin tuotannon supistumista metsäteollisuudessa ja johtaisi kerrannaisvaikutukset mukaan lukien lähes 25 000 työpaikan menetykseen koko kansantaloudessa.

Tätä taustaa vasten peilaten on hyvin ymmärrettävää, että ryhdyttiin mittaviin ja laajoihin verohuojennuksiin sekä alemman tieverkoston ylläpito- ja kunnostusavustuksiin puun liikkuvuuden edistämiseksi metsäteollisuudelle. Kuitenkin tulemme tarvitsemaan hallituksen viimeviikkoisen esityksen tueksi merkittävää neuvonnallista lisäpanostusta sekä innovatiivisempaa kokonaisnäkemystä metsiimme jo vuosikymmeniä kertyneen puusuman purkamiseksi. Nämä nopeat verotukselliset elvytystoimet eivät paranna sitä tautia, mikä estää hakkuusäästöjen realisoitumisen metsäteollisuuden tarpeisiin. Metsänomistajat eivät tunne enää omia metsiään ja nyt aika löytää ensinnäkin se vanhentunut metsätaloussuunnitelma ja sitten se oma metsäpalsta vuosien unhoituksen jälkeen.

Luottamusta osapuolten välille

Kuten kaikessa kaupankäynnissä, luottamus on hyvä lähtökohta pitkäaikaisille kauppasuhteille. Luottamuspääomaa kaivataan metsänomistajien osalta niin valtiovallan, valvovien viranomaisten sekä puunostajien suuntaan. Myönnettävä on, että pelisäännöt ovat ostajien ja myyjien välillä nykyisin varsin selkeät ja niiden toteutumista seurataan useiden eri edunvalvontaorganisaatioiden toimesta. Kuitenkin murinaakin kuuluu. Ongelmat ostajien ja myyjien välillä ovat kohdistuneet usein niin arvojakeiden katkontaan tavaralajimenetelmässä sekä lähes roudattomien talvien korjuuvaurioiden korvaamiseen metsissä ja yksityisteillä. Myös tulkintaerot leimikon kelpoisuudesta Kemera-kohteeksi on aiheuttanut ikäviä yllätyksiä. Metsäyhtiöiden kehittämät takuuhintajärjestelmät ovat vastaavasti tuoneet kaivattua hintavakautta ja se on osaltaan tasoittanut puuvirtaa sekä vähentänyt spekulatiivista markkinahäiriköintiä.

On uudelleen mietittävä esimerkiksi laatu- ja runkohinnoittelujärjestelmien kehittämistä puukaupan avoimuuden ja läpinäkyvyyden edistämiseksi. Muutamilla sahoilla on jo käytössään osittainen runkohinnoittelujärjestelmä, mutta laajemman yleistymisen esteenä ovat vähäiset aiheeseen liittyvät tutkimukset sekä suuntaa-antavien ja vertailevien hintataulukoiden puute. Nousevan mielenkiinnon kohteena ovat erilaiset osarunkomenetelmät, joissa runko katkotaan tukin ja kuitupuun rajapinnasta. Tässä menetelmässä tukin saanto on hyvä ja siihen liittyvä runkoasema- tai terminaalimittaus mahdollistaa myös oikeudenmukaisen hankintatukin hinnoittelun, joka saattaisi lisätä omatoimista puun korjuuta ja myyntihalukkuutta pienissä tukkileimikoissa. On yleisesti tunnettua, että pienet kohteet alentavat kantohintaa hyvin nopeasti, kuten myös omatoiminen katkonta.

Terminaalikäsittelyn mahdollisuudet

Puunmyyjien luottamus tehdasmittausjärjestelmiin on varsin hyvä ja se osaltaan mahdollistaa uusien innovatiivisten puukauppamuotojen kehittymisen tehdas- tai terminaalimittauksen lähtökohdista. Päästökaupan seurauksena on energiapuun arvo noussut ja se on omalta osaltaan alkanut uhata myös sellu- ja kuitulevyteollisuuden puunhankintaa. Ensiharvennusten osalta voitaisiin miettiä osittaista siirtymistä osa- tai kokopuumenetelmiin, jolloin hakkuujärjestelmät voisivat huomattavasti yksinkertaistua ja korjattava puuaines päätyisi prosessoitavaksi oksineen ja latvoineen kiinteille tai siirrettäville terminaaliasemille.

Toimintamallia kokeiltiin 1990- luvulla Pohjois-Satakunnassa Massahake-menetelmän yhteydessä ja periaatteessa järjestelmä toimi, mutta silloin hetki ei ollut vielä otollinen käytännön yleistymiseksi. Näköpiirissä olevaan kuitupuupulan liittyen kevennetyn massahakemenetelmän kaltaisilla terminaalikäsittelymenetelmillä voisi olla tulevaisuudessa mahdollisuuksia, jolloin edelleen toimitettavina välituotteina olisivat latva-, oksa- ja kuorimurska, seulottu energiahake sekä kuituhake. Menetelmä soveltuisi erityisesti hankintakauppojen vauhdittamiseen paikallisen yrittäjyyden lähtökohdista, jolloin energiajakeet voidaan jättää seutukunnallisen energiahuollon tarpeisiin.

Laadusta kannattavuutta

Laadun hallinnan merkitys tulee korostumaan tulevaisuudessa niin raaka-aineen että lopputuotteen hinnanmuodostuksessa. Valaisevana esimerkkinä voimme ajatella tukkirunkoa leimikossa, jonka lähtölaatu arvoperusteisesti on sata yksikköä. Katkaisemalla rungon hieman pitkään kantoon menetämme siitä muutaman arvoyksikön. Tavaralajimenetelmän katkonnassa toimitaan lähes aina urakkaperusteisesti, jolloin tyvitukit katkotaan, varmuuden vuoksi ja nopeasti, liian lyhyiksi. Tässä vaiheessa menetetään eniten teoreettista jalostusarvoa, sillä seuraavan tukin tyvellä oleva arvopuu päätyy lajittelussa kokonaisuudessa huonoimpaan laatuluokkaan. Seuraava arvonpudotus muodostuu huolimattomassa lähi- ja kaukokuljetuksessa sekä varastoinnissa ja viimeinen menetys saattaa tulla sahan lajittelupöydällä, jossa tyvitukki voidaan todeta raakiksi, jolloin siitä maksettava hinta putoaa alle kuitupuun arvon.

Puuvirrat liikkeelle

Hankintahakkuuseen soveltuvien edullisten korjuuketjujen kehittämistyö jäi teollisuuden oman puunhankinnan varjoon pari vuosikymmentä sitten. Tuona aikana luotiin pohjoismaisen tavaralajimenetelmän käsite sekä siihen soveltuva huippumoderni kone- ja laitekanta oppivine hakkuuohjelmineen. Puuvirran ja sen jakauman ohjaus nousi uuteen merkitykseen teollisuuden hakkuiden optimoinnissa kysyntälähtöisesti. Kehitimme jopa käveleviä hakkuukoneita, joita maailmalla suuresti ihmeteltiin.

Antakaamme jälleen tilaisuus uusille ajatuksille ja toimintamalleille niin kehityksen virta voi tuoda mukanaan yllättäviä menetelmäratkaisuja. Kokeilkaamme samalla avoimuutta ja läpinäkyvyyttä - se tuo mukanaan tarvittavan luottamuksen ja innostuksen. Verohuojennukset on hyvä alku.