Hannu Uusihonko 6.4.2011

Suomessa on kymmeniä tuhansia nuoria, jotka ovat vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta. Stakesin laskelmien mukaan syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria on noin 65 000 eli lähes yksi ikäluokka. Nuorilla ei ole opiskelupaikkaa tai työtä, eikä parin vuoden takainen taloustaantuma ole heidän työllistymismahdollisuuksiaan parantanut. On laadittu laskelmia, että jokainen syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle menetettyinä verotuloina yli miljoona euroa 60-vuotispäiväänsä mennessä. Sen päälle tulevat vielä muut kustannukset ja inhimillinen kärsimys.

Syrjäytymisuhan alla olevan nuoren kannalta ratkaisevin hetki on peruskoulun päättyminen. Liian moni nuori ei jatka peruskoulusta ammattikouluun tai lukioon. Syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn on kiinnitettävä huomiota lastensuojelun, kouluterveydenhuollon ja opettajien keinoin. Yksikään nuori ei saa tässä tilanteessa jäädä yksin.

Kun nuoret pääsevät elämän alussa kiinni opiskeluun tai työelämään, syrjäytymisen vaara pienenee. Niiden nuorten, joiden koulutuspohja on jäänyt heikoksi, työllistymiseen pitäisi kiinnittää erityistä aktiivista huomiota. Yrittäjien puheenjohtaja Mikko Simonlinna ehdottaa, että yrityksille annettaisiin mahdollisuus ottaa koulutusta ja työkokemusta vailla oleva nuori töihin jopa kahden vuoden koeajalla. Malli madaltaisi työnantajan kynnystä ottaa nuori yritykseensä työhön.

Mielestäni Simonlinnan malliin yhdistettynä pieni palkkio ammatillisesta koulutuksesta valmistuneen palkkaamiseen tulisi säästämään yhteiskunnan varoja pidemmällä tähtäyksellä. Syrjäytymisen kustannukset ovat tunnetusti suuret ja pitkäkestoiset. Tämä malli auttaisi myös siihen paljon puhuttuun työurien jatkamiseen alkupäästä ja osaltaan hieman keskeltäkin, jos täten pystymme välttämään ennenaikaiset sairaseläkkeelle siirtymiset.

Kysyä voi kuitenkin onko mahdollinen tukimuoto liian iso hinta yhteiskunnan täysvaltaisesta jäsenyydestä? Mielestäni se ei ole kustannus vaan sijoitus yhteiskunnan kannalta. Nuoret ansaitsevat tämän mahdollisuuden.