Hannu Uusihonko 10.4.2011

Satakunnan Kansa on teettänyt mielenkiintoisen selvityksen aluekehitystutkija Timo Aron johdolla. Lähtökohtana selvitykselle oli Ylen vaalikone, joka mielestäni on ollut ehdottomasti paras vaalikone sen selkeiden kysymysten vuoksi. Huono ei ollut Satakunnan Kansan vaalikonekaan. Kiitokset Timolle ansiokkaasta selvitystyöstä, joka on tehty tiukalla tutkijan otteella. Selvitys on kokonaisuudessaan luettavissa Timon kotisivuilla, joista löytynee myös sitä tukeva grafiikka.

”Miten satakuntalaiset kansanedustajaehdokkaat sijoittuvat ideologiselle kartalle? Vasemmistolaisia vai oikeistolaisia? Impivaaralaisia vai eurooppalaisia? Entä ketkä ovat vasemmistolaisia ja impivaaralaisia tai oikeistolaisia ja eurooppalaisia?”  Tulokset puolueittain olivat varsin pitkälle ennalta arvattavissa, vaikkakin yksittäisten ehdokkaiden osalta hajonta oli yllättävän suurta. Tarkasteluun valittiin kummallekin ulottuvuudelle kymmenen ”latautuneinta” kysymystä, jotka vastasivat oletettuja ideologiapainotteisia arvoeroja ehdokkaiden ja puolueiden välillä. SK:n poliittinen toimitus valitsi suurimmista puolueista neljä potentiaalisinta läpimenijää, ns. kärkiehdokasta, eli yhteensä 25 kansanedustajaehdokasta.

Impivaaralaisimpia eli Eurooppa-vastaisempia olivat selkeästi Perussuomalaiset ja siellä äärimmäisenä oli Simo Riuttamäki. Vastaavasti Eurooppa-myönteisempiä olivat Vihreät ja myönteisin sieltä oli Maria Väkiparta. Toisena ulottuvuutena oli perinteinen vasemmisto- ja oikeistoakseli. Ääripäinä olivat Vasemmiston Aki Nummelin ja Kokoomuksen Pertti Koivumäki. Suhteessa Nummelin oli enemmän vasemmalla kuin Koivumäki oikealla, mikä ei liene yllätys kenellekään.

Entä sitten, ketkä olivat eniten tämän asteikon keskustassa? Itseni arvelin heti sinne kuuluvan ”äidinmaitokeskustalaisena” ja olin samalla lähimpänä origoa Eurooppa-oikeisto sisänurkassa. ”Peilikuvana” löytyi Impivaara-vasemmisto sisänurkasta Harri Lehtonen demareista. Huvittavinta oli se, että Harri oli lähempänä minua aatteellisesti kuin muut keskustalaiset ehdokkaat, joista Juha oli ajautunut kauimmaksi Impivaara-oikeistonurkkaan. Juha oli jopa enemmän oikealla kuin Kokoomuksen Sampsa Kataja ja se oli pieni yllätys.

Voidaan oikeutetusti kysyä, mitä tällaiset analyysit sitten oikeastaan kertovat. Mielestäni ne kertovat riittävästi niille äänestäjille, jotka eivät ole ehtineet tutustua ehdokkaiden taustoihin ja siihen, mitä he ovat tehneet elämässään ennen ehdokkuuttaan. Tämä olkoon sitä politiikan pikaruokaa, jonka perusteella voi tehdä äänestyspäätöksen muutaman minuutin mietintäajalla ennen sunnuntain vaaliuurnien sulkeutumista. Tärkeintä on äänestää ja syvällisemmän tiedon puuttuessa ehdokkaista tukeutukaa vaalikoneisiin tai sitten ”Aron listaan”, josta riittää keskusteltavaa ja pohdiskeltavaa tulevaksi vaaliviikoksi.