Minä Hannu Juhani Uusihonko

Olen maaseutuyrittäjä ja maaseudun kehittäjä Pohjois-Satakunnasta Honkajoelta. Perheeseeni kuuluvat vaimoni Lea sekä terhakkaat Suomen pystykorvat Hilla ja Kömö. Lea työskentelee julkisessa terveydenhuollossa plastiikkakirurgina Töölön sairaalassa Helsingissä.

Koulutukseltani olen maatalous- ja metsätieteiden maisteri (metsänhoitaja) ja pääaineeni oli kansantaloudellinen metsäekonomia. Sivuaineinani olivat liiketiede ja metsien arviointi. Opiskelunäkökulmani selittäneekin luontaisen mieltymykseni tutkia asioita hieman suurempina kokonaisuuksina kansantalouden kannalta ja siten yrittää ennakoida monipuolisesti tulevaa. Tämän lisäksi olen täydentänyt opintojani Helsingin Yliopiston sekä Kauppakorkeakoulun täydennyskoulutusyksiköissä yrittäjyydestä ja EU:n kehittämishankkeiden toteuttamisesta. Viimeisimpänä täydennyskoulutuksena kävin Maatilojen energiaratkaisut – erikoistumisopinnot Joensuun Ammattikorkeakoulussa vuonna 2007-2008. Ylioppilaaksi olen kirjoittanut pienestä Honkajoen lähilukiosta vuonna 1984 yleisarvosanalla laudatur.

Jääkäristä tulenjohtopäälliköksi

Sotilasarvoltani olen reservin luutnantti Porin Prikaatista Säkylästä. Olen aina arvostanut suomalaisen sotilaskoulutuksen tasoa ja merkitystä kansallisen itsetunnon ja turvallisuuden kohottajana. Vaikka Niinisalon varuskunta ja ampuma-alue sijaitsevat lähes kotitilani naapurina, päädyin nuorena vapaaehtoisena ja hieman seikkailumielisenä suorittamaan asepalvelustani luonnonkauniin Pyhäjärven rannoille kranaatinheitinkomppaniaan. Kunnia, velvollisuus ja tahto ovat perinteikkään Porin Prikaatin Killan arvot ja niihin on vuosi vuodelta aina helpompi yhtyä. Terveiset samalla kaikille armeijakavereille siltä syvien metsien mieheltä, joka tiesi kaiken kaikesta ja oli kaikki kaikessa, jos nyt oikein muistan sen AUK:n kronikan sanoman. Näköjään ennustivat silloin jo oikein tuon metsänhoitajaksi ryhtymisen. Niin ja itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluu tietenkin Tuntemattoman Sotilaan katsominen televisiosta ja ehdottomat suosikit siinä ovat luutnantti Koskela, alikersantti Rokka ja sotamies Honkajoki.

Satakunnan varuskuntien kiistattomat edut ovat ampuma-alueiden laajuudessa ja niiden sijainnissa eteläisessä Suomessa. Tulevaisuutta turvaavat maa-aluehankinnat, niin Säkylässä että Niinisalossa, täytyvät perustua vapaaehtoisuuteen joko kiinteistökaupoin tai pitkäaikaisin vuokrajärjestelyin. Torjuntavoittojen aika on ohi ja nyt pitää pystyä myös aidosti kehittämään Satakunnan varuskuntia. Onko kukaan esittänyt laskelmia Santahaminan ja Hämeenlinnan varuskuntien maa-alueiden nykyarvosta tonttimaana? Siinä olisi, taitavasti kaavoitettuna, loistavat lähtökohdat rahoittaa tulevaisuuden kalustohankinnat ja siirtää niiden toiminta väljempiin varuskuntiin ruuhka-Suomen ulkopuolelle. Olen valmis kansanedustajana avaamaan keskustelun Panssariprikaatin toimintojen siirtämisestä Niinisaloon.

Opiskeluaika Helsingissä

Opiskeluaikaani rikastuttivat kaksi varsin erilaista opiskelijayhteisöä. Helsingin Yliopistossa toimin maa- ja metsäylioppilaiden liiton hallituksessa vastaten opiskelijoiden liikunnallista palveluista sekä silloisesta upouudesta urheilun kehdosta, Viikin monitoimitalosta. Useampi vuosi vietettiin opiskelijaurheilun parissa ja monet muistavatkin menestyksekkään metsäylioppilaiden kaukalopallojoukkueen 90-luvun alusta. Olimme yliopistosarjojen ehdotonta eliittiä ja pärjäsimme erinomaisesti myös pääkaupunkiseudun turnauksissa. Lajin nykyinen suurseura Bewe joutui taipumaan aina välillä metsäläisten kivenkovalle joukkueelle.

Lisäksi opiskeluaikaani liittyi vahvasti Satakuntalaisessa Osakunnassa toimiminen ja vastasin viimeisinä opiskeluvuosina Satakuntatalon kiinteistöhuollosta. Kyseiseen järjestelyyn liittyy varsin mielenkiintoinen tarina. Pitkäaikaisen ja sitoutuneen talomme huoltomiehen siirtyessä uusiin tehtäviin, kokeilimme muutamaa lyhytaikaista ulkopuolista työsuhdetta. Näiden jälkeen päätimme innovatiivisesti "sisäistää" talon huoltomiestoiminnan opiskelijalähtöiseksi, jolloin motivoimme osakuntalaiset paremmin pitämään huolta omasta talostaan. Urani Satakunta-talolla huipentui talomme ravintola- ja juhlahuoneistokerrosten mittavaan peruskorjaukseen vuonna 1998. Tilat entisöitiin vaivaa ja aikaa säästämättä alkuperäiseen asuunsa.

Isoisän jalanjäljillä Pohjois-Amerikassa

1990-luvun alussa vietin kaksi kesää Kanadan länsi-rannikolla Vancouverissa. Siellä tutustuin suomalaisten siirtolaisten vahvaan kansallishenkeen, jota he ylläpitivät toimimalla Suomi-Kanada seurassa. Itsekin päädyin heidän toimintaan mukaan ja olin järjestämässä kesän 1991 kanadansuomalaisten valtakunnallisia kesäjuhlia. Ensimmäiset kuukaudet Kanadassa olin töissä rakennuksilla kirvesmiehenä suomalaisten matkassa ja myöhemmin Western Pulp -nimisen metsäyhtiön palveluksessa opastamassa heille Suomessa hyväksi todettuja työ- ja toimintamenetelmiä. Toisaalta taisin saada myös muutamia hyviä ajatuksia sikäläisistä toimintatavoista Suomeenkin tuotavaksi. Viimeisten talviolympialaisten seuraaminen oli normaalia mielenkiintoisempaa, sillä siellä liikuttiin tutuilla seuduilla ja erityisesti Whistlerin rinteet jäivät aikoinaan mieleen. Niin tosiaankin, isoisäni Juho oli sata vuotta sitten metsätöissä Thunder Bayn alueella, missä puolestaan pidettiin vuoden 1995 talviolympialaiset.

Palattuani talveksi opiskelemaan Suomeen päädyin vielä seuraavana keväänä uudelleen Vancouveriin ja jatkoin työlupaani vuodella, mutta sitten satakuntalaisveri veti kuitenkin takaisin kotimaahan ja maaseutuyrittäjäksi Honkajoelle. Päätöstäni helpotti myös se, että viikkoa ennen Kanadaan lähtöä olin tavannut muuan lääkäriksi opiskelevan Lean Mikkelistä.

Maanviljelyä ja maaseutuyrittämistä ympäristön ehdoilla

Sukutilan lunastin vuonna 1993 ja olen siitä asti toiminut osa-aikaisena maanviljelijänä. Vuonna 1995 siirryin luonnonmukaiseksi viljelijäksi. Alku oli siinäkin melkoista oppimisprosessia, mutta olen aikaa myöden oppinut oivaltamaan paremmin luonnon toimintamalleja. Myöhemmin olen saanut perehdyttää myös uusia viljelijöitä luomun saloihin. Ensimmäisen osakeyhtiön perustin vuonna 1995 ja seuraavat kaksi 1999, joten siitä alkoi myös toiminta laajemmin maaseutuyrittäjänä.

Palattuani Helsingistä Honkajoelle vuonna 1998 aloin miettimään erilaisia kehittämistarpeita Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta ja löysinkin pian itseni ensimmäisen EU-hankkeen parista. Se oli ekologisen rakentamisen kehittämisestä silloisen Seinäjoen TE-keskuksen rahoittamana, jolloin "hartiapankki"-rakennettiin ekomökit, Lauhanlinna ja Honkalinna Isojoen Lauhavuoren kansallispuiston kupeeseen. Seuraava projektini oli Honkajoen Kirkkokalliolta, vuodelta 2001, lihateollisuuden sivutuotteiden vaihtoehtoisten hyötykäyttömuotojen kartoittamisesta. Siitä lähtivät liikkeelle niin orgaanisten luomulannoitteiden sekä biodieselin tuotteistamiset sekä Kirkkokallion agroekologisen toimintamallin kehittäminen.

Satakunnan kehittämistä Prizztech Oy:n ja Työtehoseuran joukkueissa

Luomulannoitteiden kehittämisessä tutustuin Prizztech Oy:n vuonna 2002. Seuraavaksi aloimme suunnitella yhteishanketta Satakunnan Energiatoimiston kanssa Pohjois-Satakunnan energiaosaamisen kohottamisesta paneutuen erityisesti Kirkkokallion elintarviketeollisuuspuiston energiankäyttöön liittyviin erityiskysymyksiin. Jälleen seurasi myönteinen hankepäätös Satakunnan TE-keskuksesta ja sain aloittaa energiaosaaja-hankkeen projektipäällikkönä vuonna 2003. Tässä yhteydessä perustimme myös Prizztech Oy:n Kankaanpään toimiston vuoden 2004 alusta, joka edelleen toimii Pohjois-Satakunnan kehittämistyön parissa Pohjois-Satakunnan Kehittämiskeskus Oy:n kumppanina.

Seuraavaksi innostuimme tavoittelemaan valtakunnallista KESSELI-hanketta, jonka tarkoituksena oli tuoda esille kierrätysravinteiden hyödyntämisen mahdollisuuksia sekä lähienergian tuottamisen positiivisia vaikutuksia aluetalouteen. Tässä paljon julkisuutta saaneessa hankkeessa kävimme läpi myös haja-asutusalueiden kalkkistabiloitujen jätevesien kierrätyksen mahdollisuuksia energia- ja ympäristöpelloille. Tämä ajattelumalli tekisi kaivolietteistä arvokkaita lannoitteita eikä nykyajattelun mukaisia ongelmajätteitä. Tälläkin saralla riittää vielä eduskunnassa töitä uudenlaisen kierrätysajattelun omaksumiseksi.

Siirryin syksyllä 2007 vahvistamaan TTS:n bioenergiatiimiä. Aluksi perehdyin maatalouden energiaohjelman sisältöön ja siihen liittyvän koulutuksen suunnitteluun.Näistä lähtökohdista valmistelimme valtakunnallista koordinointihanketta, jonka saimme kilpailutuksen jälkeen Työtehoseuralle.

Pienten seutukuntien kehittämistä Food Park Oy:n matkassa

Olen ollut Food Park Oy:n pienomistaja vuodesta 2008 ja hallituksen jäsen vuodesta 2009 lähtien. Vuoden 2010 alusta aloitin yhtiön toimitusjohtajana. Yhtiön omistajina on lähinnä elintarvikealan yrityksiä niin Pohjois-Satakunnasta että Etelä-Pohjanmaalta. Food Park Oy on perustettu vuonna 2007 ja sen tehtäväkenttään kuuluvat alan yritysten kilpailukyvyn edistäminen tutkimuksen, tuotekehityksen ja yhteistyön keinoin. Yhtiöllä on palvelupisteet Kauhajoella ja Honkajoella. Food Park Oy koordinoi myös Kauhajoen seudun KOKO-ohjelman bio- ja elintarvikealan toteutusta.

Yhtiön osakkaiden keskuudesta löytyy kaksi valtakunnallista vuoden yrittäjää, viisi maakunnallista vuoden yrittäjää sekä neljä maakunnallisen InnoSuomi-palkinnon saajaa. Täten voimme olla hyvin tyytyväisiä osaavista, innovatiivisista sekä motivoituneista yhtiön omistajista. Se innostaa, kannustaa ja velvoittaa toimimaan tuloksellisesti myös tulevaisuudessa.

• CV kansanedustajaksi