EHDOKKAAN Esittely

Minä Hannu Juhani Uusihonko

Olen nelikymppinen maaseutuyrittäjä ja maaseudun kehittäjä Pohjois-Satakunnasta Honkajoelta. Perheeseeni kuuluvat vaimoni Lea sekä terhakkaat Suomen pystykorvat Hilla ja Kömö. Lea työskentelee julkisessa terveydenhuollossa plastiikkakirurgina Töölön sairaalassa ja hän on osaltaan vastannut hoitotakuuseen liittyvistä jonojen purkamisesta pääkaupunkiseudulla.

Koulutukseltani olen maatalous- ja metsätieteiden maisteri (metsänhoitaja) ja pääaineeni oli kansantaloudellinen metsäekonomia. Sivuaineinani olivat liiketiede ja metsien arviointi. Opiskelunäkökulmani selittäneekin luontaisen mieltymykseni tutkia asioita hieman suurempina kokonaisuuksina kansantalouden kannalta sekä ennakoida monipuolisesti tulevaa. Tämän lisäksi olen täydentänyt opintojani Helsingin Yliopiston sekä Kauppakorkeakoulun täydennyskoulutusyksiköissä yrittäjyydestä, EU-projektien toteuttamisesta sekä niiden hyvästä hallinnoinnista. Ylioppilaaksi olen kirjoittanut Honkajoen Lukiosta vuonna 1984 yleisarvosanalla laudatur.

Jääkäristä tulenjohtopäälliköksi

Sotilasarvoltani olen reservin luutnantti Porin Prikaatista Säkylästä. Olen aina arvostanut suomalaisen sotilaskoulutuksen tasoa ja merkitystä kansallisen itsetunnon ja turvallisuuden kohottajana. Vaikka Niinisalon varuskunta ja ampuma-alue sijaitsevat lähes kotitilani naapurina, päädyin nuorena vapaaehtoisena ja hieman seikkailumielisenä suorittamaan asepalvelustani luonnonkauniin Pyhäjärven rannoille kranaatinheitinkomppaniaan. Kunnia, velvollisuus ja tahto ovat perinteikkään Porin Prikaatin Killan arvot ja niihin on vuosi vuodelta aina helpompi yhtyä. Terveiset samalla kaikille armeijakavereille siltä syvien metsien mieheltä, joka tiesi kaiken kaikesta ja oli kaikki kaikessa, jos nyt oikein muistan sen AUK:n kronikan sanoman. Näköjään ennustivat silloin jo oikein tuon metsänhoitajaksi ryhtymisen. Niin ja itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluu tietenkin Tuntemattoman Sotilaan katsominen televisiosta ja ehdottomat suosikit siinä ovat luutnantti Koskela, alikersantti Rokka ja sotamies Honkajoki.

Mielestäni Satakunnan varuskuntien kiistattomat edut ovat ampuma-alueiden laajuudessa ja niiden sijainnissa eteläisessä Suomessa. Siitä huolimatta tulevaisuuden maa-aluehankinnat, niin Säkylässä että Niinisalossa, täytyy perustua vapaaehtoisuuteen joko kiinteistökaupoin tai vuokrajärjestelyin. Torjuntavoittojen aika on ohi ja nyt pitää pystyä myös aidosti kehittämään Satakunnan varuskuntia. Onko kukaan esittänyt laskelmia Santahaminan ja Hämeenlinnan varuskuntien maa-alueiden nykyarvosta tonttimaana? Siinä olisi, taitavasti kaavoitettuna, loistavat lähtökohdat rahoittaa tulevaisuuden kalustohankinnat ja siirtää niiden toiminta väljempiin varuskuntiin ruuhka-Suomen ulkopuolelle.

Opiskeluaika Helsingissä

Opiskeluaikaani rikastuttivat kaksi varsin erilaista opiskelijayhteisöä. Helsingin Yliopistossa toimin maa- ja metsäylioppilaiden liiton hallituksessa vastaten opiskelijoiden liikunnallista palveluista sekä silloisesta upouudesta urheilun kehdosta, Viikin monitoimitalosta. Useampi vuosi vietettiin opiskelijaurheilun parissa ja monet muistavatkin varsin menestyksekkään metsäylioppilaiden kaukalopallojoukkueen 90-luvun alusta. Olimme yliopistosarjojen ehdotonta eliittiä ja pärjäsimme erinomaisesti myös pääkaupunkiseudun turnauksissa sekä ylimmillä sarjatasoilla. Lajin nykyinen suurseura Bewekin joutui taipumaan aina välillä metsäläisten kivenkovalle joukkueelle.

Lisäksi opiskeluaikaani liittyi hyvin vahvasti Satakuntalaisessa Osakunnassa toimiminen ja vastasin viimeisinä opiskeluvuosina Satakuntatalon kiinteistöhuollosta. Kyseiseen järjestelyyn liittyy varsin mielenkiintoinen tarina. Pitkäaikaisen ja sitoutuneen talomme huoltomiehen siirtyessä uusiin tehtäviin, kokeilimme muutamaa lyhytaikaista työsuhdetta. Näiden jälkeen päätimme ”sisäistää” talon huoltomiestoiminnan opiskelijalähtöiseksi, jolloin motivoimme osakuntalaiset paremmin pitämään huolta omasta talostaan. Urani Satakunta-talolla huipentui talomme ravintola- ja juhlahuoneistokerrosten mittavaan peruskorjaukseen vuonna 1998. Tilat entisöitiin vaivaa ja aikaa säästämättä alkuperäiseen asuunsa.

Pidän edelleen säännöllistä yhteyttä Satakuntataloon ja haluan täten edesauttaa nykyisten ja entisten osakuntalaisten välistä kanssakäymistä tapaamisten merkeissä. Syksyllä 2005 kokoonnuimme yhteisesti yli 100 hengen voimin Satakuntatalolle teemalla makuja maakunnasta ja talolla oli tarjolla pohjoissatakuntalaisia herkkuja elintarvikeyrittäjiemme sekä Satakuntaliiton toimesta.

Isoisän jalanjäljillä Pohjois-Amerikassa

1990-luvun alussa vietin kaksi kesää Kanadan länsi-rannikolla Vancouverissa. Siellä tutustuin suomalaisten siirtolaisten vahvaan kansallishenkeen, jota he ylläpitivät toimimalla Suomi-Kanada seurassa. Itsekin päädyin heidän toimintaan mukaan ja olin järjestämässä kesän 1991 kanadansuomalaisten valtakunnallisia kesäjuhlia. Ensimmäiset kuukaudet Kanadassa olin töissä rakennuksilla kirvesmiehenä suomalaisten matkassa ja myöhemmin Western Pulp -nimisen metsäyhtiön palveluksessa opastamassa heille Suomessa hyväksi todettuja työ- ja toimintamenetelmiä. Toisaalta taisin saada myös muutamia hyviä ajatuksia sikäläisistä toimintatavoista Suomeenkin tuotavaksi.

Palattuani talveksi opiskelemaan Suomeen päädyin vielä seuraavana keväänä uudelleen Vancouveriin ja jatkoin työlupaani vuodella, mutta sitten satakuntalaisveri veti takaisin kotimaahan ja maaseutuyrittäjäksi Honkajoelle. Toisaalta päätöstäni helpotti myös se, että viikkoa ennen Kanadaan lähtöä olin tavannut muuan lääkäriksi opiskelevan Lean Mikkelistä.

Maanviljelyä ja yrittämistä ympäristön ehdoilla

Sukutilan lunastin vuonna 1993 ja olen siitä asti toiminut osa-aikaisena maanviljelijänä. Vuonna 1995 siirryin luonnonmukaiseksi viljelijäksi. Ensimmäisen osakeyhtiön perustin vuonna 1995 ja seuraavat kaksi 1999, joten siitä alkoi myös toiminta laajemmin maaseutuyrittäjänä. Palattuani Helsingistä Honkajoelle vuonna 1998 aloin miettimään erilaisia kehittämistarpeita ympärilläni ja löysinkin hyvin pian itseni ensimmäisen EU-hankkeeni parista. Hanke oli ekologisen rakentamisen kehittämisestä Seinäjoen Te-keskuksen rahoittamana, jolloin rakennettiin ekomökit, Lauhanlinna ja Honkalinna Isojoen Lauhavuorelle. Seuraava hankkeeni olikin sitten jo Honkajoen Kirkkokalliolta, vuodelta 2001, lihaluujauhon vaihtoehtoisen hyötykäytön kartoittamisesta, josta lähti liikkeelle orgaanisten luomulannoitteiden kehittäminen.

Pohjois-Satakunnan kehittämistä Prizztech Oy:n joukkueessa

Luomulannoitteiden kehittämisessä tutustuin Prizztech Oy:n vuonna 2002. Seuraavaksi aloimme suunnitella yhteishanketta Satakunnan Energiatoimiston kanssa Pohjois-Satakunnan energiaosaamisen kohottamisesta paneutuen erityisesti Kirkkokallion teollisuuspuiston energiankäyttöön liittyviin erityiskysymyksiin. Jälleen seurasi myönteinen hankepäätös Satakunnan TE-keskuksesta ja suostuin energiaosaaja-hankkeen projektipäälliköksi vuonna 2003. Tässä yhteydessä perustin myös Prizztech Oy:n Kankaanpään toimiston vuoden 2004 alusta. Seuraavaksi innostuimme tavoittelemaan varsin laajaa KESSELI-hanketta, jonka tarkoituksena oli korostaa kierrätysravinteilla tuotetun lähienergian positiivisia vaikutuksia aluetalouteen. Tämä paljon julkisuuttakin saanut ja innovatiiviseksi mainittu hanke päättyi keväällä 2006.

Viimeiset kuukaudet olen työskennellyt yritysten kasvuhalukkuuden kartoittamis- ja kannustamistehtävissä Pohjois-Satakunnan elintarvikeklusterin parissa. Innostus ja etenkin osaaminen elintarvikealalla on hyvissä kantimissa ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Tämä on huomioitu myös laajemmin, sillä olemme saaneet maakunnallisten palkintojen lisäksi myös valtakunnallista tunnustusta osaamisestamme. Tavoitteenamme on lisätä alkutuotannon tuotteita jalostavan elintarviketeollisuuden kilpailukykyä, jotta voisimme hyödyntää saatavissa olevan jalostusarvon omassa maakunnassamme työpaikkoina ja parempina tuotehintoina. Tässä yhteistyössä on erityisen tärkeä rooli seudullisilla kehittämisyhtiöillä, Satafoodilla sekä Pyhäjärvi-instituutilla.

Lisäksi olen osa-aikaisena projektipäällikkönä kansainvälisessä Chance-hankkeessa, jossa pyritään ennakoinnin keinoin löytämään tulevaisuuden yritysverkostoja suomalaisten, saksalaisten ja itävaltalaisten yritysten välille. Oma osuuteni hankkeessa tulee koskemaan energia- ja materiaalitehokkuuden nostamista tämän yhteistyön ansiosta.